Edunvalvoja

Täysi-ikäiselle voidaan määrätä edunvalvoja, jos hän ei esimerkiksi muistisairauden, muun sairauden tai heikentyneen terveydentilan vuoksi pysty enää valvomaan etuaan tai huolehtimaan asioistaan eivätkä asiat tule hoidetuiksi muullakaan tavalla. Edunvalvonta on viimesijainen keino. Jos asiat hoituvat asianmukaisesti esimerkiksi läheisten tai valtakirjan avulla, edunvalvojaa ei määrätä. Omien asioidensa hoidon voi myös järjestää etukäteen edunvalvontavaltuutuksella niin, ettei edunvalvojaa tarvita.

Edunvalvojan määrää yleensä käräjäoikeus. Läheinen tai kuka tahansa muu, joka huomaa edunvalvonnan tarpeen, voi ilmoittaa asiasta DVV:lle. DVV selvittää tilanteen ja hakee tarvittaessa käräjäoikeudelta edunvalvojan määräämistä. DVV voi myös itse määrätä edunvalvojan, jos edunvalvontaa tarvitseva ymmärtää asian merkityksen ja pyytää tiettyä henkilöä edunvalvojakseen.

Edunvalvojana voi toimia esimerkiksi läheinen, jos hän on tehtävään sopiva ja suostuu siihen. Yleinen edunvalvoja taas on ammattilainen, joka työskentelee valtion Oikeuspalveluviraston edunvalvontatoimistossa ja hoitaa usean päämiehen eli edunvalvonnassa olevan henkilön asioita.

DVV valvoo edunvalvojan toimintaa. Edunvalvoja antaa DVV:lle luettelon päämiehensä varoista ja veloista ja yleensä myös vuosittain tilin. Esimerkiksi kiinteistön tai asunto-osakkeen myyntiin hän tarvitsee DVV:n luvan. Henkilöä koskevissa asioissa edunvalvoja voi edustaa päämiestään vain, jos käräjäoikeus on niin määrännyt eikä päämies itse ymmärrä asian merkitystä. Pelkkä edunvalvojan määrääminen ei vie päämieheltä oikeutta tehdä itse oikeustoimia, ellei hänen toimintakelpoisuuttaan erikseen rajoiteta.