Edunvalvonta­valtuutettu

Valtuuttaja on se, joka tekee valtakirjan ja jonka asioita valtuutettu aikanaan hoitaa. Valtuutetuksi kelpaa vain yksityishenkilö, joten yritystä tai yhdistystä ei voi nimetä. Tavallisesti valtuutettu on puoliso, aikuinen lapsi tai muu läheinen, johon valtuuttaja luottaa. Laki ei vaadi valtuutetulta erityistä pätevyyttä, mutta virasto jättää valtuutuksen vahvistamatta, jos on perusteltua syytä epäillä, ettei nimetty henkilö kykene tehtävään tai sovellu siihen. Arvio tehdään vasta vahvistamista haettaessa, ja varavaltuutetun tai toissijaisen valtuutetun kohdalla vasta silloin, kun tehtävä siirtyy hänelle.

Valtuutettu ei allekirjoita valtakirjaa. Valtuutus annetaan hänelle luovuttamalla valtakirja tai kertomalla siitä, ja tehtävän hän ottaa vastaan käytännössä hakemalla aikanaan vahvistamista, koska vain valtuutettu itse voi tehdä hakemuksen. Allekirjoitettu valtakirja ei yksin oikeuta häntä hoitamaan valtuuttajan asioita. Ennen vahvistamista hän saa ryhtyä vain toimiin, jotka ovat välttämättömiä vahingon torjumiseksi, ja niihinkin vasta, kun hakemus on saapunut virastolle.

Valtuutetun tehtävää ei voi siirtää eteenpäin, joten jokainen mahdollinen sijainen on nimettävä jo valtakirjassa. Lakimaatin valtakirjassa on yksi valtuutettu, jonka tilapäisten esteiden varalle voi nimetä varavaltuutettuja ja pysyvän esteen varalle toissijaisia valtuutettuja. Valtuutettu on eri asia kuin edunvalvoja, jonka määrää käräjäoikeus tai Digi- ja väestötietovirasto silloin, kun asioiden hoito ei muuten järjesty.