Sijaantulo

Lakimääräisessä perimyksessä perintö jaetaan sijaantulon vuoksi sukuhaaroittain. Jos perittävän kahdesta lapsesta toinen on kuollut, elossa oleva lapsi saa puolet, ja kuolleen lapsen lapset jakavat toisen puolikkaan. Lasten ja sisarusten haaroissa sijaantulo jatkuu polvesta toiseen, mutta isovanhempien haarassa se päättyy perittävän setiin, täteihin ja enoihin. Sijaan tulevat myös sellaisen perillisen jälkeläiset, joka on tehty perinnöttömäksi tai on luopunut perinnöstä perittävän kuoltua. Rintaperillisen tilalle tulevalla on oikeus lakiosaan.

Testamentinsaajien kohdalla sijaantulo on lain olettama, jota sovelletaan vain, jos testamentista ei selviä, kenelle ennen testamentintekijää kuolleen saajan osuus menee. Saajan jälkeläisten ei tarvitse olla testamentintekijän lähimpiä perillisiä, kunhan he kuuluvat perillispiiriin. Jos testamentintekijän sisar on kuollut ensin, hänelle testamentatun omaisuuden voivat siten saada hänen lapsensa. Ystävän lapsilla taas ei yleensä ole tällaista perillisasemaa, jolloin määräys raukeaa ja osuus jää tavallisesti testamentintekijän omille perillisille. Olettamaa sovelletaan myös, kun saaja luopuu testamentista. Kun saajan oikeus on jo tullut voimaan, yleensä testamentintekijän kuollessa, hänen myöhempi kuolemansa ei johda sijaantuloon, vaan testamentilla saatu kuuluu hänen kuolinpesäänsä.

Sijaantulo on eri asia kuin varasaaja- tai toissijaismääräys. Testamentintekijä nimeää varasaajan itse sen varalta, että ensisijainen saaja kuolee ennen häntä, ja tällainen määräys syrjäyttää lain olettaman. Toissijaissaajan vuoro tulee tavallisesti vasta, kun rajoitetulla omistusoikeudella omaisuuden saanut ensisaaja kuolee. Sijaantulo toimii ilman testamenttimääräystä, mutta se hyödyttää vain saajan omia jälkeläisiä.