Testamentinsaaja

Koko jäämistön, murto-osan siitä tai muiden määräysten jälkeen jäljelle jäävän omaisuuden saaja on yleistestamentinsaaja, ja kuolinpesän osakkaana hän osallistuu pesän hallintoon. Legaatinsaaja taas saa vain testamentissa nimetyn omaisuuden, eikä hän legaatin nojalla ole osakas, vaan legaatti täytetään pesää selvitettäessä. Saajan ei tarvitse olla tekijän sukulainen, ja saaja voi olla myös yhdistys, yhtiö tai vasta perustettava säätiö. Ihmisen on pääsäännön mukaan oltava elossa testamentintekijän kuollessa, mutta myös sitä ennen siitetty lapsi voi saada omaisuutta, jos hän syntyy elävänä. Testamentilla voi lisäksi määrätä omaisuutta elossa olevan henkilön myöhemmin syntyville lapsille, kuten kaikille tuleville lastenlapsille. Rajoitetussa omistusoikeustestamentissa ensimmäistä saajaa kutsutaan ensisaajaksi ja hänen jälkeensä omaisuuden saavaa toissijaissaajaksi.

Testamentinsaajan on itse vedottava testamenttiin antamalla se tiedoksi perillisille. Tiedoksianto tehdään todisteellisesti, esimerkiksi haastemiehen välityksellä tai kirjallista kuittausta vastaan, ja jokainen perillinen saa testamentista oikeaksi todistetun jäljennöksen. Perukirjaan tehty merkintä ei riitä tiedoksiannoksi. Tiedoksiannosta alkaa perillisen kuuden kuukauden moiteaika, ja samasta päivästä lasketaan rintaperillisen aika vaatia lakiosaansa. Jos testamenttia ei moitita määräajassa, se pätevöityy, vaikka se olisi ollut moitittavissa esimerkiksi muotovirheen vuoksi. Saajan on vedottava testamenttiin kymmenen vuoden kuluessa testamentintekijän kuolemasta tai myöhemmin alkavan oikeuden kohdalla sen alkamisesta. Muuten hän menettää oikeutensa testamenttiin.

Testamentintekijän kuoltua saaja voi myös luopua testamentista kokonaan tai osittain ja esimerkiksi pitää omistusoikeuden sijasta pelkän hallintaoikeuden. Luopuminen tehdään kirjallisesti, ennen kuin saaja on ottanut omaisuuden vastaan, ja viimeistään legaatin täyttämisen tai perinnönjaon yhteydessä. Luopuja ei voi ohjata osuuttaan valitsemalleen henkilölle, vaan se menee niille, jotka olisivat saaneet sen, jos hän olisi kuollut ennen testamentintekijää. Tavallisesti osuus päätyy luopujan jälkeläisille, jos he kuuluvat testamentintekijän lakimääräiseen perillispiiriin, ja muuten testamentintekijän omille perillisille.