Keskinäinen testamentti on kahden ihmisen, useimmiten aviopuolisoiden tai avopuolisoiden, yhteinen testamentti, jossa molemmat määräävät omaisuudestaan toistensa hyväksi. Sen tärkein tehtävä on turvata eloonjäänyt, kun toinen kuolee. Tässä artikkelissa kerromme, miten keskinäinen testamentti toimii, mitkä ovat sen kolme yleisintä muotoa ja millaisille pareille se sopii.
Miten keskinäinen testamentti toimii?
Keskinäisessä testamentissa kaksi ihmistä tekee testamenttinsa samaan asiakirjaan. Kumpikin määrää omasta omaisuudestaan, tyypillisesti niin, että ensiksi kuolleen omaisuus menee eloonjääneelle osin tai kokonaan joko omistusoikeudella tai hallintaoikeudella. Asiakirja sisältää siis kaksi toisiaan peilaavaa määräystä: sinun määräyksesi puolisosi hyväksi ja puolisosi määräyksen sinun hyväksesi. Pari voisi tehdä myös kaksi erillistä testamenttia toistensa hyväksi, mutta keskinäisessä testamentissa määräykset nojaavat toisiinsa, ja laki suojaa tätä yhteyttä, jos toinen myöhemmin peruuttaa omansa yksipuolisesti. Kumpi ratkaisu sopii teille paremmin, punnitsemme artikkelissa Kannattaako keskinäinen testamentti.
Miten keskinäinen testamentti tehdään pätevästi?
Muotovaatimukset ovat samat kuin yksin tehdyssä testamentissa. Testamentti laaditaan kirjallisesti, molemmat allekirjoittavat sen, ja kahden esteettömän todistajan on oltava samaan aikaan paikalla todistamassa molempien allekirjoitukset. Todistajaksi ei kelpaa esimerkiksi lähisukulainen eikä henkilö, joka saa testamentissa omaisuutta. Muotovaatimuksista kerromme tarkemmin artikkelissa Miten testamentti tehdään.
Kolme yleisintä muotoa
Hallintaoikeustestamentti on muodoista yleisin. Siinä lapset tai muut nimetyt saajat saavat omistusoikeuden jo ensiksi kuolleen jälkeen perinnönjaossa, mutta eloonjäänyt saa elinikäisen oikeuden hallita ja käyttää omaisuutta sekä nauttia sen tuotot. Eloonjäänyt voi esimerkiksi asua yhteisessä kodissa loppuelämänsä, mutta ei voi myydä omaisuutta ilman omistajien suostumusta. Muoto on verotuksellisesti edullinen, sillä eloonjäänyt ei maksa hallintaoikeudesta perintöveroa, ja hallintaoikeus pienentää lasten maksamaa veroa. Hallinnan voi halutessaan rajata myös pelkkään vakituiseen asuntoon ja sen irtaimistoon, jolloin veroetu on vastaavasti pienempi.
Täyden omistusoikeuden testamentissa eloonjäänyt saa koko omaisuuden vapaaseen omistukseensa. Hän voi käyttää, myydä, lahjoittaa ja testamentata omaisuuden edelleen. Testamentti ei tällöin määrää, minne omaisuus menee molempien kuoltua, vaan asia jää eloonjääneen oman testamentin tai lain varaan. Tämä on muodoista yksinkertaisin mutta verotukseltaan raskain, koska perintövero maksetaan samasta omaisuudesta kahdesti: ensin ensimmäisen puolison kuoltua ja toisen kerran eloonjääneen puolison kuoltua.
Legaatin ja hallintaoikeuden yhdistelmässä eloonjäänyt saa ensin tietyn rahasumman täydellä omistusoikeudella ja lisäksi elinikäisen hallintaoikeuden muuhun omaisuuteen. Aviopuolisoilla summa kannattaa mitoittaa juuri alle 120 000 euron, koska tämän rajan alle jäävä perintö on aviopuolisolle nykyisten verosääntöjen mukaan kokonaan verovapaa. Avopuolisoilla verovapaa raja on lähtökohtaisesti pienempi, ja veroerot käymme laskelmineen läpi artikkelissa Keskinäinen testamentti ja perintövero. Oikein mitoitettuna tämä on yleensä kolmesta muodosta verotehokkain, ja se sopii erityisesti suuremmalle omaisuudelle.
Näiden kolmen lisäksi on olemassa harvinaisempi rajoitettu omistusoikeustestamentti, jossa eloonjäänyt saa omistuksen mutta ei voi testamentata omaisuutta edelleen. Muotojen eroja vertailemme tarkemmin artikkelissa Hallintaoikeustestamentti vai omistusoikeustestamentti.
Kenelle keskinäinen testamentti sopii?
Aviopari, jolla on yhteisiä lapsia. Tavoitteena on yleensä, että eloonjäänyt saa pitää kodin ja elintason, ja lapset perivät omaisuuden viimeistään molempien kuoltua. Ilman testamenttia lapset perivät koko omaisuuden, ja leski saa pitää jäämistöä hallinnassaan vain siihen asti, kun joku lapsista vaatii jakoa; vähimmäissuojana leskelle jää yhteinen koti ja tavanmukainen asuntoirtaimisto, paitsi jos hänellä on oma kodiksi sopiva asunto. Keskinäinen testamentti antaa eloonjääneelle selvästi vahvemman aseman.
Avoparille tarve on kaikkein akuutein, sillä avopuoliso ei peri lain nojalla mitään. Ilman testamenttia puolison omaisuus menee tämän sukulaisille, vaikka yhteiselämä olisi kestänyt vuosikymmeniä. Avopuolison perintöverotus on myös usein ankarampaa kuin aviopuolison. Avoparin tilannetta käsittelemme tarkemmin artikkelissa Avopuolison perintöoikeus.
Lapseton pari hyötyy keskinäisestä testamentista sekin. Lapseton aviopari perii toisensa lain nojalla, mutta molempien kuoltua omaisuus jaetaan sukujen kesken lain kaavalla; testamentilla pari päättää asiasta itse. Lapsettomalle avoparille testamentti on ainoa keino jättää perintöä puolisolle.
Uusperheessä, jossa kummallakin on omia lapsia, keskinäinen testamentti vaatii eniten harkintaa ja tilanteeseen soveltamista. Hallintaoikeusmuoto sopii yleensä uusperheille, ja täysi omistusoikeus on uusperheessä yleensä väärä valinta, koska ensiksi kuolleen omat lapset eivät peri eloonjäänyttä. Hallintaoikeusmuodolla varmistetaan, että kummankin omat lapset saavat omistuksen oman vanhempansa omaisuuteen, ja eloonjäänyt puoliso saa käyttöoikeuden. Lapset voivat kuitenkin vaatia lakiosaansa heti hallintaoikeudesta vapaana.
Yksin tehty testamentti on puolestaan oikea valinta yksin elävälle, eronneelle tai leskelle. Muodon punnintaan pareille saat apua Lakimaatin keskinäisen testamentin sivulta.
Entä lapsen lakiosa?
Rintaperillisellä eli lapsella on aina oikeus lakiosaan, joka on puolet hänen lakimääräisestä perintöosastaan, eikä keskinäinen testamentti poista tätä oikeutta. Lakiosa ei kuitenkaan toteudu itsestään, vaan lapsen on vaadittava sitä. Yhteisten lasten perheissä lakiosan vaatimiseen on harvoin tarvetta, koska lapset saavat omaisuuden yleensä viimeistään eloonjääneen kuoltua. Lakiosan laskemisesta ja vaatimisesta kerromme artikkelissa Lakiosa ja testamentti.
Voiko keskinäistä testamenttia muuttaa?
Puolisot voivat yhdessä muuttaa tai peruuttaa keskinäisen testamentin milloin tahansa. Kumpikin voi myös peruuttaa omat määräyksensä yksin. Peruutuksesta on syytä kertoa toiselle, sillä laki suojaa toista osapuolta. Jos yksipuolinen peruutus selvästi rikkoo keskinäisen testamentin olennaisia edellytyksiä, peruuttaja voi menettää oman testamenttiin perustuvan oikeutensa.
Keskinäisen testamentin muodon valinta on tärkein yksittäinen päätös, ja siihen vaikuttavat perhetilanne, tavoitteet ja verotus. Jos haluatte tehdä keskinäisen testamentin, Lakimaatti ohjaa teidät sopivaan muotoon ja tuottaa valmiin asiakirjan allekirjoitusohjeineen.