DNR-päätös

Lyhenne tulee englannin sanoista do not resuscitate, älkää elvyttäkö. Päätös harkitaan jokaisen potilaan kohdalla erikseen, eikä pelkkä ikä tai diagnoosi ratkaise sitä. Se koskee vain painelu-puhalluselvytystä, joten kipua ja muita oireita hoidetaan edelleen, perushoidosta huolehditaan ja potilasta tuetaan myös henkisesti. Rajaamispäätös on tärkeä hoitopäätös, jonka lääkäri tekee ensisijaisesti yhteisymmärryksessä potilaan itsensä kanssa. Jos potilas ei pysty päättämään hoidostaan, päätöksestä sovitaan hänen läheistensä tai laillisen edustajansa kanssa. Potilas tai läheiset eivät kuitenkaan voi vaatia elvytystä, jos siihen ei ole lääketieteellistä perustetta. Päätös perusteluineen ja potilaan oma kanta kirjataan potilasasiakirjoihin, ja lääkäri voi myöhemmin muuttaa päätöstä tai perua sen.

DNR-päätös ja hoitotahto sekoitetaan joskus toisiinsa, mutta ne ovat eri asioita. Hoitotahdossa ihminen käyttää itsemääräämisoikeuttaan kieltäytymällä elvytyksestä etukäteen, ja vakaasti ja pätevästi ilmaistu kielto sitoo terveydenhuoltoa lähtökohtaisesti myös silloin, kun lääkäri ei ole tehnyt rajaamispäätöstä. Hoitotahto ei korvaa rajaamispäätöstä, mutta se ohjaa sitä, koska potilaan oma kanta on selvitettävä ja läheisten on otettava hänen aiemmin ilmaisemansa tahto huomioon. Toive saada kaikki mahdollinen hoito ei puolestaan estä lääkäriä tekemästä rajaamispäätöstä. Arkikielessä elvytyskielloksi kutsuttu päätös on siis aina lääkärin tekemä, kun taas potilaan oma tahto on elvytyksestä kieltäytyminen.

Rajaamispäätös ei myöskään tarkoita siirtymistä saattohoitoon, vaikka elämän loppuvaiheessa tehdään usein kumpikin päätös. Erillinen asia on ennakoiva hoitosuunnitelma, joka laaditaan yhteisymmärryksessä potilaan, hänen läheisensä tai laillisen edustajansa kanssa ja johon voidaan kirjata myös hoidon rajaukset. Lakimaatin hoitotahdossa elvytys on yksi niistä nimetyistä hoidoista, joista voi kieltäytyä. Lääkärin rajaamispäätöstä Lakimaatti ei tuota, vaan se tehdään aina terveydenhuollossa.