Hallintaoikeustestamentti

Hallintaoikeutta kutsutaan myös käyttöoikeudeksi, ja laissa käytetään juuri tätä nimitystä. Haltija voi esimerkiksi asua asunnossa ja saada itselleen omaisuuden vuokrat, korot ja osingot. Ellei testamentissa toisin määrätä, hän maksaa myös tavanomaiset käyttökulut, kuten hoitovastikkeen ja kiinteistöveron. Haltija ei yleensä saa myydä eikä pantata omaisuutta ilman omistajan suostumusta, eikä hän voi määrätä siitä testamentillaan. Oikeus on henkilökohtainen, joten sitä ei voi siirtää toiselle. Omaisuuden arvonnousu hyödyttää omistajaa.

Hallintaoikeus voi olla elinikäinen tai määräaikainen, ja sen voi kohdistaa koko jäämistöön tai yksittäiseen omaisuuserään, kuten asuntoon. Tavallisimmin sillä turvataan lesken asuminen. Leski saa hallintaoikeuden yhteiseen kotiin, ja lapset saavat omistuksen. Avopuolisolla ei ole lesken lakisääteistä asumissuojaa, joten hänen asumisensa voi turvata juuri tällaisella määräyksellä. Jos testamentissa ei nimetä omistusoikeuden saajaa, omistus menee lakimääräisille perillisille. Lakiosaansa vaativa rintaperillinen saa lakiosan vapaana testamentin hallintaoikeudesta, mutta lesken lakisääteinen oikeus asua yhteisessä kodissa menee lakiosan edelle. Omistusoikeuden saaja saa omaisuuden jo silloin, kun jäämistö selvitetään ja jaetaan, mutta hallintaoikeus rasittaa sitä niin kauan kuin haltijan oikeus kestää.

Perintöverotuksessa testamenttiin perustuva hallintaoikeus on haltijalleen verovapaa. Omistusoikeuden saajan veropohjaa pienentää hallintaoikeuden laskennallinen arvo, joka elinikäisessä oikeudessa määräytyy haltijan iän perusteella. Siksi rakennetta käytetään usein myös perintöveron keventämiseen.