Testamentin tärkein yksittäinen valinta on, millaisen oikeuden saaja omaisuuteen saa. Keskinäisessä testamentissa kysymys kuuluu, saako eloonjäänyt puoliso omaisuuden täydellä omistusoikeudella vai elinikäisellä hallintaoikeudella. Valinta vaikuttaa siihen, kuka omaisuuden omistaa, kuka sitä käyttää, paljonko perintöveroa maksetaan ja kenelle omaisuus lopulta päätyy. Sama valinta tulee vastaan myös yksin tehtävässä testamentissa, mutta käymme sen tässä läpi puolisoiden näkökulmasta.
Lyhyt vastaus on, että hallintaoikeus valitaan yleensä silloin, kun halutaan sekä turvata eloonjäänyt että päättää saajista yhdessä ja säästää veroa, ja täysi omistus silloin, kun eloonjääneen vapaus on tärkein tavoite. Erot tiivistettynä:
| Hallintaoikeustestamentti | Omistusoikeustestamentti | |
|---|---|---|
| Kuka omistaa | Nimetyt saajat jo ensiksi kuolleen jälkeen | Eloonjäänyt puoliso |
| Kuka käyttää ja saa tuotot | Eloonjäänyt elinikäisesti | Eloonjäänyt |
| Saako eloonjäänyt myydä | Vain omistajien suostumuksella | Kyllä, vapaasti |
| Perintövero | Leski ei maksa, lasten veroa pienentää vähennys | Sama omaisuus verotetaan usein kahdesti |
| Kenelle omaisuus lopulta | Testamentissa yhdessä päätetyille | Eloonjääneen testamentin tai lain mukaan |
Hallintaoikeustestamentti: omistus saajille, käyttö puolisolle
Hallintaoikeustestamentissa omistusoikeus menee nimetyille saajille, tyypillisesti lapsille, jo ensiksi kuolleen jälkeen perinnönjaossa. Eloonjäänyt puoliso taas saa elinikäisen hallintaoikeuden, eli hän saa käyttää omaisuutta ja nauttia sen tuotoista. Käytännössä leski voi asua yhteisessä kodissa loppuelämänsä ja esimerkiksi saada sijoitusomaisuuden tuotot. Omaisuutta hän ei kuitenkaan voi myydä tai pantata ilman omistajien suostumusta.
Rakenteen vahvuus on sen verotehokkuus sekä se, että omistusoikeuden saajat on kirjattu testamenttiin. Omaisuus päätyy niille, jotka puolisot ovat yhdessä valinneet, eikä jatko jää eloonjääneen myöhempien päätösten varaan.
Omistusoikeustestamentti: kaikki puolisolle vapaasti
Täyden omistusoikeuden testamentissa eloonjäänyt saa omaisuuden rajoituksitta. Omaisuutta saa käyttää, myydä, lahjoittaa ja testamentata edelleen. Siitä, kenelle omaisuus päätyy molempien kuoltua, testamentti ei määrää mitään, vaan sen ratkaisee eloonjääneen oma testamentti tai laki.
Yhteisten lasten perheessä lapset perivät lopulta eloonjääneen tämän rintaperillisinä. Eloonjäänyt voi kuitenkin omalla testamentillaan muuttaa lasten keskinäisiä osuuksia tai määrätä omaisuudesta muullekin, ja tämä on täyden omistusoikeuden hinta. Uusperheessä tilanne on jyrkempi, sillä ensiksi kuolleen omat lapset eivät ole eloonjääneen perillisiä eivätkä peri häneltä mitään.
Entä toissijaismääräys?
Moni haluaisi yhdistelmän "kaikki ensin puolisolle, sitten lapsille" lisäämällä omistusoikeustestamenttiin määräyksen toissijaissaajista. Silloin kyse ei kuitenkaan enää ole täydestä omistusoikeudesta. Kun toissijaissaajista on määrätty, eloonjäänyt ei voi testamentata omaisuutta edelleen, eli hänen omistusoikeuttaan on rajoitettu. Tällaista rakennetta kutsutaan rajoitetuksi omistusoikeustestamentiksi. Eri asia on määräys sen varalta, että saaja kuolee ennen testamentintekijää; se ei rajoita omistusoikeutta.
Sama tavoite, puolison turva ja yhdessä päätetyt saajat, hoituu useimmiten hallintaoikeustestamentilla tai legaatin ja hallintaoikeuden yhdistelmällä, jossa puoliso saa lisäksi rahasumman täytenä omistuksena. Rajoitetun omistuksen ero näihin on siinä, että leski saa myös myydä omaisuutta, kun hallintaoikeudessa myynti vaatii omistajien suostumuksen. Hallintaoikeus on vastineeksi verotuksellisesti edullisempi.
Verotus puoltaa usein hallintaoikeutta
Hallintaoikeudesta ei makseta perintöveroa, joten leski saa käyttöoikeuden perintöverotta. Lisäksi hallintaoikeuden arvo vähennetään omistuksen saavien lasten veropohjasta, joten myös heidän veronsa pienenee. Täydessä omistuksessa vero maksetaan samasta omaisuudesta kahdesti. Ensin eloonjäänyt maksaa veron perinnöstä siltä osin kuin se ylittää hänelle kuuluvat verovapaat vähennykset, ja aikanaan lapset maksavat veron perinnöstä, jonka saavat eloonjääneeltä. Avopuolisolla vähennykset ovat pienemmät kuin aviopuolisolla, ellei parilla ole tai ole ollut yhteistä lasta tai aiempaa keskinäistä avioliittoa.
Verotehokkain vaihtoehto on usein legaatin ja hallintaoikeuden yhdistelmä, jossa puoliso saa verovapaan rahalegaatin täytenä omistuksena ja lisäksi hallintaoikeuden muuhun omaisuuteen; etu on suurin, kun eloonjäänyt myös käyttää legaatin elinaikanaan. Kolmea muotoa esittelemme artikkelissa Mikä on keskinäinen testamentti, ja veroerot laskelmineen käymme läpi artikkelissa Keskinäinen testamentti ja perintövero.
Lakiosa ei ratkaise valintaa
Kumpikaan muoto ei syrjäytä rintaperillisen lakiosaa, mutta kummassakaan lakiosa ei myöskään toteudu ilman lapsen vaatimusta, joka on esitettävä kuuden kuukauden kuluessa testamentin tiedoksisaannista. Jos määräaika kuluu umpeen, testamentti toteutuu täysimääräisenä. Jos lakiosaa vaaditaan, se on annettava testamentin rajoituksista vapaana. Yhteisten lasten perheissä vaatimukselle on harvoin syytä, koska lapsille jää omaisuus tavallisesti viimeistään toisenkin vanhemman kuoltua; uusperheessä syy on ilmeinen, koska ensiksi kuolleen lapset eivät peri eloonjäänyttä.
Aviopuolisoiden kannattaa tietää myös lesken lakisääteinen vähimmäissuoja. Leski saa lakiosavaatimuksesta huolimatta pitää yhteisen kodin hallinnassaan, jos hänellä ei ole omaa kodiksi sopivaa asuntoa. Avopuolisolla vastaavaa lain suojaa ei ole, joten hänelle hallintaoikeustestamentti on ainoa asumisturva. Lakiosasta kerromme tarkemmin artikkelissa Lakiosa ja testamentti, ja avopuolison asemasta artikkelissa Avopuolison perintöoikeus.
Kumpi sopii teille?
Keskinäisistä testamenteista hallintaoikeustestamentti on käytännössä yleisin valinta. Se valitaan tyypillisesti silloin, kun halutaan sekä turvata eloonjääneen asuminen ja käyttö että päättää omistusoikeuden saajista yhdessä. Se on myös uusperheen luonteva valinta, koska kumpikin voi määrätä oman omaisuutensa omistuksen omille lapsilleen.
Täysi omistusoikeus sopii pareille, joille "kaikki puolisolle" on koko tahto ja jatko saa jäädä eloonjääneen päätettäväksi. Lapsettomalle parille se on usein yksinkertaisin ratkaisu. Yksi seuraus kannattaa silti tietää. Molempien kuoltua omaisuus menee eloonjääneen perillisille tai hänen testamenttinsa mukaan, eikä ensiksi kuolleen suku saa mitään, ellei eloonjäänyt itse niin määrää.
Sama valinta tehdään myös yksin tehdyssä testamentissa, esimerkiksi kun puolisolle halutaan antaa käyttöoikeus ja lapsille omistus. Lakimaatissa voi tehdä myös yksin tehdyn testamentin. Lakimaatti ohjaa keskinäisen testamentin muodon valinnassa. Vastaatte muutamaan kysymykseen perhetilanteestanne ja tavoitteistanne, ja saatte suosituksen teille sopivasta muodosta.