Kuolinpesä

Osakkaita ovat vainajan perilliset ja yleistestamentinsaajat eli ne, joille testamentilla on määrätty koko jäämistö tai osuus siitä. Leski on osakas, jos hän perii puolisonsa tai on yleistestamentinsaaja, ja avio-oikeutensa nojalla ositukseen asti. Jos vainajalta ei jää lapsia ja leski perii hänet, vainajan vanhemmat, sisarukset ja näiden jälkeläiset saavat osakkaan aseman vasta lesken kuolinpesässä. Legaatinsaaja, joka saa tietyn esineen tai rahasumman, ei ole osakas pelkän legaatin perusteella. Toissijaissaajakaan ei kuulu testamentintekijän pesän osakkaisiin, eikä avopuoliso pelkästään avoliiton vuoksi.

Kuolemasta perinnönjakoon asti osakkaat tekevät pesää koskevat päätökset yksimielisesti eivätkä äänestämällä, joten esimerkiksi pesän asunnon voi myydä vain kaikkien suostumuksella, eikä suurikaan osuus anna enemmistövaltaa. Arkiasioiden sujumiseksi he valtuuttavat usein yhden keskuudestaan tai ulkopuolisen henkilön pesänhoitajaksi. Jos yksimielisyyteen ei päästä, kuka tahansa heistä voi hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjän määräämistä. Pesänselvittäjä ottaa omaisuuden hallintoonsa, maksaa velat ja saattaa pesän jakokuntoon, eikä asioista sen jälkeen päätetä yhdessä.

Kuolinpesä päättyy yleensä perinnönjakoon, jossa kukin osakas saa osuutensa omistukseensa. Jos osakkaita on vain yksi, jakoa ei tehdä, vaan perukirja korvaa jakokirjan. Jakoa ei saa aloittaa ennen perunkirjoitusta eikä ennen kuin velat on maksettu tai niiden maksamiseen on erotettu varat. Jos vainaja oli naimisissa, ensin tehdään ositus tai omaisuuden erottelu. Jakopakkoa ei ole, joten pesä voi jäädä jakamatta vuosiksi. Selvitetyssä pesässä jokainen osakas voi silti vaatia jakoa ja hakea tarvittaessa käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä.