Lähiomainen ja muu läheinen

Potilaslaki ei määrittele käsitteitä tarkemmin, eikä se aseta läheisiä tai potilaan laillista edustajaa keskenään järjestykseen. Esimerkiksi aikuisen lapsen kanta ei ohita puolison kantaa eikä päinvastoin. Kuultavaksi pyritään saamaan se, joka tuntee potilaan toiveet parhaiten. Läheisen tehtävä on kertoa, mitä potilas olisi itse halunnut, eikä hänen oma mielipiteensä ratkaise. Kun läheinen antaa suostumuksensa, hänen on otettava huomioon, mitä potilas on aiemmin ilmaissut tahtovansa. Läheinenkään ei kuitenkaan voi vaatia hoitoa enempää kuin mihin on lääketieteellinen peruste. Jos läheisten näkemykset hoidosta eroavat, hoitava lääkäri ratkaisee hoidon potilaan henkilökohtaisen edun mukaan.

Niin kauan kuin potilas pystyy käyttämään itsemääräämisoikeuttaan, läheisillä ei ole sanavaltaa hänen hoitoonsa, ja hän päättää itse, mitä heille kerrotaan. Salassapidon kannalta läheinen on lähtökohtaisesti sivullinen, jolle tietoja saa antaa vain potilaan suostumuksella tai lain nojalla. Yhteyshenkilöksi ilmoittaminen ei muuta tätä. Kun potilas ei pysty päättämään, läheinen saa kuulemista ja suostumusta varten tarvittavat tiedot. Tajuttoman potilaan läheinen saa lisäksi tiedon hänen terveydentilastaan, ellei ole syytä olettaa, että potilas kieltäisi sen. Lakimaatin hoitotahdossa voi nimetä henkilöt, joille hoidosta saa kertoa ja potilasasiakirjat näyttää.

Hoitotahto keventää läheisten tehtävää, koska heidän ei tarvitse arvata asioissa, joihin potilas on ottanut kantaa. Pätevää kieltäytymistä hoidosta läheinen ei voi ohittaa omalla suostumuksellaan. Hoitotahtoon voi nimetä tulkitsijan, jonka potilas itse arvioi tuntevan tahtonsa parhaiten, mutta nimeäminen ei anna tulkitsijalle päätösvaltaa eikä oikeudellista etusijaa muihin läheisiin nähden.

Muissa laeissa samalla sanalla on eri tehtävä. Elinluovutuksessa läheinen voi omasta puolestaan vastustaa elinten irrottamista vain, jos vainaja ei esimerkiksi sairauden vuoksi ole eläessään pystynyt muodostamaan asiasta käsitystä.