Oikeustoimi­kelpoisuus

Täysi-ikäistä pidetään lähtökohtaisesti oikeustoimikelpoisena. Kelpoisuus ei kuitenkaan ratkea pelkästään iän tai diagnoosin perusteella, vaan sitä arvioidaan aina yksittäisen oikeustoimen ja sen tekohetken mukaan. Ihminen voi vielä pystyä selkeään ja yksinkertaiseen ratkaisuun, vaikka mutkikas ja paljon harkintaa vaativa asia olisi jo hänelle liian vaikea. Siksi myös valtakirjan monimutkaisuudella voi olla merkitystä.

Valtakirjan tekijän on kyettävä arvioimaan järkevästi, mitä valtakirja merkitsee ja mitä siitä seuraa, ja päättämään asiasta itse. Muistisairaus ei yksin estä valtakirjan tekemistä, sillä oikeuskirjallisuudessa on arvioitu, että dementian lievässä vaiheessa ihminen on yleensä vielä oikeudellisesti toimintakykyinen. Todistajat merkitsevät valtakirjaan havaintonsa siitä, ymmärsikö tekijä sen merkityksen. Jos on ilmeistä, ettei hän ymmärtänyt, valtuutusta ei vahvisteta.

Valtakirjan tekemiseen vaadittava kelpoisuus ei ole sama asia kuin valtuutuksen voimaantulon edellytys. Valtuutus vahvistetaan vasta, kun valtuuttaja ei enää pääosin pysty huolehtimaan valtakirjassa tarkoitetuista asioista. Ihminen voi kuitenkin ymmärtää valtakirjan merkityksen, vaikka hän ei enää selviäisi kaikista asioistaan. Silloin hän voi tehdä pätevän valtakirjan, ja valtuutus voidaan vahvistaa pian allekirjoittamisen jälkeen.