Lakiosa on keskeisin rajoitus sille, mitä testamentilla voi määrätä. Se on lapsen lakisääteinen vähimmäisoikeus perintöön, puolet lapsen perintöosasta, eikä sitä voi testamentilla tehokkaasti ohittaa. Tässä artikkelissa kerromme, kenellä lakiosaan on oikeus, miten se lasketaan ja vaaditaan ja miten lakiosa toimii keskinäisessä testamentissa.
Mikä lakiosa on ja kenellä siihen on oikeus?
Lakiosa kuuluu vain rintaperillisille eli lapsille ja heidän jälkeläisilleen. Adoptiolapsi rinnastetaan biologiseen lapseen, ja jos lapsi on kuollut ennen vanhempaansa, hänen jälkeläisillään on oma lakiosaoikeus hänen sijassaan. Sisaruksilla, vanhemmilla tai muilla sukulaisilla ei ole oikeutta lakiosaan, eli heidän osuutensa voi testamentilla siirtää kokonaan muualle, vaikka lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan he perisivät. Myöskään aviopuolisolla ei ole lakiosaa, mutta hänellä on oma lakisääteinen suojansa, josta kerromme jäljempänä.
Lakiosa on puolet siitä, mitä lapsi olisi perinyt ilman testamenttia. Testamentti on tehoton siltä osin kuin se estäisi lakiosan saamisen. Toisen puolen jäämistöstä, eli niin sanotun vapaaosan, testamentintekijä saa testamentata vapaasti kenelle tahtoo.
Miten lakiosa lasketaan?
Perusesimerkki: jäämistön nettoarvo on 200 000 euroa ja lapsia on kaksi. Kummankin perintöosa on 100 000 euroa, joten kummankin lakiosa on 50 000 euroa. Vaikka molemmat lapset vaatisivat lakiosansa, testamentintekijän määrättävissä on silti 100 000 euroa. Jos vainaja oli naimisissa, jäämistön suuruus selviää vasta osituksessa, jossa puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus ensin tasataan.
Laskenta ei aina perustu pelkkään kuolinhetken omaisuuteen. Lakiosa lasketaan laskennallisesta jäämistöstä, johon lisätään tiettyjä elinaikaisia luovutuksia: rintaperillisille annetut ennakkoperinnöt, lahjat, joilla on suosittu yhtä perillistä muiden vahingoksi, ja lahjat, jotka rinnastuvat tarkoitukseltaan testamenttiin. Suuret elinaikaiset lahjoitukset voivat siis kasvattaa lakiosan kokoa suhteessa jaettavaan jäämistöön. Jos lahjat ovat kasvattaneet lakiosat niin suuriksi, ettei jäljellä oleva jäämistö riitä niiden kattamiseen, rintaperillinen voi vaatia lakiosan täydennystä lahjan saajalta. Täydennysvaatimuksella on oma määräaikansa, vuosi siitä, kun perillinen sai tiedon kuolemasta ja lakiosaa loukkaavasta lahjasta.
Miten lakiosaa vaaditaan?
Lakiosa ei toteudu automaattisesti, vaan rintaperillisen on itse vaadittava sitä. Poikkeus on tilanne, jossa testamentissa on nimenomainen määräys siitä, että rintaperilliset saavat lakiosansa; silloin erillistä vaatimusta ei tarvita, koska testamentti ei tältä osin loukkaa lakiosaa. Muuten rintaperillisen on tehtävä lakiosailmoitus testamentinsaajalle kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun testamentti on annettu hänelle tiedoksi. Jos määräaika kuluu umpeen ilman ilmoitusta, oikeus raukeaa lopullisesti ja testamentti toteutuu täysimääräisenä.
Lakiosailmoitukselle ei ole säädettyä määrämuotoa, mutta sen on oltava todisteellinen. Käytännössä toimivia tapoja ovat kirjattuna kirjeenä lähetetty ilmoitus testamentinsaajalle, perukirjaan merkitty vaatimus testamentinsaajan ollessa paikalla ja haastemiehen toimittama tiedoksianto. Jokaisen lapsen on vaadittava lakiosaansa itse, eikä yhden vaatimus hyödytä muita. Vaatimuksen voi rajata myös vain osaan lakiosasta.
Testamentinsaajan ei yleensä tarvitse luopua saamastaan omaisuudesta, sillä hän saa maksaa lakiosan rahana, ellei testamentissa ole sitä kielletty.
Lakiosa saadaan rajoituksista vapaana
Kun lapsi vaatii lakiosansa, hänen on saatava se ilman testamentin rajoituksia. Esimerkiksi leskelle annettu hallintaoikeus ei saa rasittaa lakiosaa, vaan se väistyy vaaditun lakiosan tieltä. Jos omaisuutta ei voida antaa rajoituksista vapaana, lakiosa täytetään käytännössä rahana.
Tästä on yksi tärkeä poikkeus: lesken lakisääteinen asumissuoja. Leski saa pitää puolisoiden yhteisen kodin hallinnassaan lakiosavaatimuksesta huolimatta, jos hänen omaan varallisuuteensa ei sisälly kodiksi sopivaa asuntoa. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto jää lesken hallintaan hänen vaatimuksestaan aina. Jos jäämistö on käytännössä yhteinen asunto, lapsen lakiosa voi lykkääntyä lesken hallintaoikeuden päättymiseen asti. Tämä suoja koskee vain aviopuolisoa, ei avopuolisoa. Avopuolison asemasta kerromme tarkemmin artikkelissa Avopuolison perintöoikeus.
Miten lakiosa toimii keskinäisessä testamentissa?
Keskinäisessä testamentissa yleensä koko jäämistö menee ensin eloonjääneelle joko omistusoikeudella tai hallintaoikeudella, jolloin se loukkaa lasten oikeutta lakiosaan. Rakenne nojaa yleensä sille oletukselle, etteivät lapset vaadi lakiosaansa. Yhteisten lasten perheissä näin yleensä käy, koska omaisuus siirtyy lapsille tavallisesti viimeistään toisen vanhemman jälkeen. Uusperheessä tilanne on toinen, sillä ensiksi kuolleen omat lapset eivät peri eloonjääneeltä mitään, joten lakiosan vaatiminen on odotettavaa ja tämä kannattaa huomioida jo testamentissa ottamalla siihen mukaan määräys lakiosasta. Sellainen määräys sisältyy Lakimaatin keskinäiseen testamenttiin valinnaisena. Muotojen erot olemme käyneet läpi artikkeleissa Mikä on keskinäinen testamentti ja Hallintaoikeustestamentti vai omistusoikeustestamentti, ja verovaikutukset artikkelissa Keskinäinen testamentti ja perintövero.
Keskinäisessä testamentissa on lisäksi kaksi kuolinhetkeä, ja lakiosa on vaadittava erikseen kummankin vanhemman jälkeen omassa määräajassaan. Jos lapsi jättää lakiosan vaatimatta ensiksi kuolleen jälkeen, hän ei voi vaatia sitä myöhemmin takautuvasti.
Lakiosa rajoittaa testamenttia, mutta ei estä sitä
Testamentin voi aina tehdä sellaisena, että se loukkaa lakiosaa. Silloin jää rintaperillisen päätettäväksi, vaatiiko hän lakiosaansa. Jos elinaikaisia lahjoja ei ole, testamentintekijä voi joka tapauksessa määrätä vapaasti puolesta jäämistöstään; suuret elinaikaiset lahjat voivat kuitenkin kasvattaa lakiosia niin, että vapaasti määrättävä osuus jää tätä pienemmäksi. Jos rintaperillisiä ei ole, lakiosa ei rajoita testamenttia lainkaan.
Lakimaatti ottaa lakiosan huomioon sekä yksin tehdyssä että keskinäisessä testamentissa ja kertoo, milloin se vaikuttaa valintoihin.