Keskinäisen testamentin muodon valinta on myös verovalinta. Sama omaisuus voidaan muodosta riippuen verottaa kahdesti tai kerran, ja veropohjaa voidaan muodon valinnalla pienentää tuntuvasti. Verotuksellisesti tehokkain on yleensä legaatin ja hallintaoikeuden yhdistelmä, seuraavana hallintaoikeustestamentti ja raskain täysi omistusoikeus. Tässä artikkelissa käymme läpi, mistä erot syntyvät. Muodot itsessään esittelemme artikkelissa Mikä on keskinäinen testamentti.
Mitkä luvut ratkaisevat puolison perintöveron?
Perintöveron määrään vaikuttavat perinnön arvo ja saajan sukulaisuussuhde. Aviopuoliso sekä suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevat sukulaiset, kuten lapset, lapsenlapset ja vanhemmat, kuuluvat lievemmin verotettuun veroluokkaan I. Sisarukset, kaukaisemmat sukulaiset ja suvun ulkopuoliset kuuluvat veroluokkaan II. Avopuoliso kuuluu pääsääntöisesti veroluokkaan II; poikkeuksista kerromme artikkelissa Avopuolison perintöoikeus.
Kaksi lukua kannattaa painaa mieleen. Nykyisten sääntöjen mukaan perintö on aina verovapaa, kun perintöosuus jää alle 30 000 euron, ja aviopuoliso saa lisäksi 90 000 euron puolisovähennyksen. Yhdessä nämä tarkoittavat, että aviopuolison perintö on kokonaan verovapaa, kun se jää alle 120 000 euron.
Täysi omistusoikeus: vero maksetaan usein kahdesti
Kun eloonjäänyt saa koko omaisuuden täydellä omistusoikeudella, hän maksaa perintöveron siltä osin kuin perintö ylittää hänelle kuuluvat verovapaat vähennykset. Kun eloonjäänyt aikanaan kuolee, eloonjääneen perilliset (esimerkiksi lapset) perivät saman omaisuuden häneltä ja maksavat perintöveron uudelleen. Sama omaisuus verotetaan siis kahteen kertaan.
Myös rajoitetussa omistusoikeustestamentissa sama omaisuus verotetaan kahdesti, mutta toissijaismääräys jakaa lopullisten saajien saannon kahteen erilliseen perintöön, mikä keventää veron progressiota. Rajoitettu omistus on siltä osin täyttä omistusta lievempi. Hallintaoikeustestamentissa kaksinkertainen verotus voidaan kuitenkin välttää kokonaan.
Ratkaisevaa on, verotetaanko eloonjäänyttä omistajana. Täydessä ja rajoitetussa omistuksessa eloonjäänyt maksaa veron saamastaan omistusoikeudesta, ja ne, jotka lopulta saavat omaisuuden, maksavat omansa aikanaan.
Hallintaoikeus: leski ei maksa perintöveroa
Hallintaoikeustestamentissa eloonjäänyt ei maksa perintöveroa, koska hallintaoikeus ei ole perintöveron alainen saanto. Omaisuuden tuottamasta tulosta, kuten vuokrasta, koroista tai osingoista, leski maksaa normaalisti tuloveron. Jo ensimmäisen kuoleman jälkeen lapset saavat omistusoikeuden perinnönjaossa ja maksavat veronsa, vaikka omaisuus jää lesken hallintaan, joten veron maksuvara kannattaa miettiä etukäteen. Heidän veropohjastaan vähennetään kuitenkin lesken hallintaoikeuden arvo.
Vähennys lasketaan kertomalla omaisuuden vuosituotto lesken iän mukaisella kertoimella, ja mitä nuorempi leski, sitä suurempi vähennys. Vuosituotto määritetään ensisijaisesti todellisen tuoton mukaan, esimerkiksi vuokratulona. Jos todellista tuottoa ei voida määrittää, käytetään laskennallista viittä prosenttia omaisuuden arvosta (vapaa-ajan asunnolla kolmea). Esimerkiksi jos 350 000 euron jäämistön laskennallinen tuotto on viisi prosenttia ja leski on 65-vuotias, hallintaoikeuden arvoksi tulee 140 000 euroa. Lasten yhteinen veropohja on tällöin 210 000 euroa koko 350 000 euron sijasta, ja kukin lapsi maksaa veron omasta osuudestaan.
Hallintaoikeuden voi Lakimaatissa rajata myös vain vakituiseen asuntoon ja asuntoirtaimistoon. Silloin vähennys lasketaan vain asunnon arvosta ja muusta omaisuudesta saajat maksavat veron heti täydestä arvosta, joten veroetu on olennaisesti pienempi kuin koko jäämistön hallinnassa.
Legaatti ja hallintaoikeus yhdessä: verotehokkain yhdistelmä
Kolmas muoto yhdistää edelliset. Puoliso saa ensin rahalegaatin omakseen, ja muuhun omaisuuteen hänelle tulee elinikäinen hallintaoikeus. Kun legaatti mitoitetaan alle 120 000 euron, aviopuoliso saa sen kokonaan verovapaasti, ja summa siirtyy samalla pois lasten veropohjasta. Raja koskee aviopuolisoa ja sellaista avopuolisoa, johon sovelletaan verotuksessa aviopuolisosäännöksiä; muulle avopuolisolle verovapaa määrä on 30 000 euroa, koska puolisovähennystä ei saa. Loppuosaan kohdistuva hallintaoikeus pienentää lasten veroa edelleen.
Tämä on ensivaiheessa verotehokkain ratkaisu, mutta eloonjääneen puolison perimä omaisuus verotetaan toki siinä vaiheessa, kun hän kuolee, joten pitkällä tähtäimellä verohyötyä ei välttämättä muodostu hallintaoikeustestamenttiin nähden. Legaatin summan voi mitoittaa oman tilanteen mukaan, ja Lakimaatti ehdottaa oletuksena suurinta verovapaata summaa myös silloin, kun puolisovähennystä ei ole käytettävissä.
Verotus ei ole ainoa valintaperuste
Verotehokkuus puoltaa hallintaoikeutta ja legaattiyhdistelmää, mutta muodon valinnassa punnitaan myös muuta. Täysi omistusoikeus antaa eloonjääneelle suurimman vapauden. Hallintaoikeudessa eloonjäänyt saa käyttää omaisuutta ja nauttia sen tuoton vapaasti, mutta myyminen ja panttaaminen vaativat omistajien suostumuksen, eivätkä omistajatkaan voi myydä omaisuutta ilman eloonjääneen suostumusta. Muotojen erot käytössä ja siinä, kenelle omaisuus lopulta siirtyy, olemme käyneet läpi artikkelissa Hallintaoikeustestamentti vai omistusoikeustestamentti. Verosuunnitelma voi kaatua myös rintaperillisen lakiosavaatimukseen, josta kerromme artikkelissa Lakiosa ja testamentti.
Verosäännöt ja rajat voivat myös muuttua, joten luvut kannattaa tarkistaa ajantasaisina, kun testamenttia tehdään. Lakimaatin kysely käyttää voimassa olevia rajoja.
Lakimaatin kysely ottaa verotuksen huomioon, kun se suosittelee teille sopivaa keskinäisen testamentin muotoa.